Dannyn konsertti Vehmassalmella sujui rauhallisemmin kuin 50 vuotta sitten

3. elokuuta vuonna 1968 Vehmassalmen tanssilava oli tupaten täynnä, kun koko kansan idoli Danny saapui paikalle Rock Side Story -showllaan. Kuuluisa Danny-show sai turhankin räjähdysmäisen lopun aamuyön puolella, kun erikoistehosteet räjähtivät ja sytyttivät tanssilavan takaseinän tuleen. Lauantaina 4. elokuuta, tasan 50 vuotta myöhemmin, Danny tuli esiintymään Vehmassalmella järjestettyyn nostalgiakonserttiin 950 ihmisen eteen vehmaalainen Tuula Amberla lämppärinään.

VEHMAA. 60- ja 70-luvuilla nuoruuttaan eläneet muistavat Vehmassalmen tanssilavan koko maakunnan yhteisenä kokoontumispaikkana. Tansseja oli joka viikonloppu ja ihmisiä tuli bussilasteittain joskus jopa Varsinais-Suomen ulkopuolelta. Tanssipaviljongin vieressä ollut leirintäalue oli kovassa käytössä ja Vehmasalmen tapahtumat aina puheenaiheena.

Parhaiten Vehmassalmen historiasta on jäänyt muistoihin 3.8.1968 järjestetty Danny-show, joka päättyi räjähdykseen ja siitä alkaneeseen tulipaloon, jossa loukkaantui kaksi ihmistä orkesterista ja 16 yleisöstä.

Nykyään tanssilavaa vuokrataan erilaisiin tapahtumiin. Kun tanssilava täytti 40 vuotta, aloitettiin nostalgiatanssien järjestäminen. Niitä on ollut joka kesä. Ensimmäisiin tansseihin saatiin 60-luvun tansseista tuttu Eino Grön. Tänä vuonna vuorossa oli Dannyn nostalgiakonsertti. Tällä kertaa konsertista saatiin nauttia loppuun asti turvallisesti ja rauhallisesti. Joidenkin mielestä jopa liian rauhallisesti, sillä 950-päisen yleisön joukossa tanssipaikkoja piti lähteä hakemaan takarivistä.

On suuri kunnia ja etu, että yleisö antaa tukensa”

Danny (Ilkka Lipsanen) esitti konsertin aikana paljon samoja kappaleita kuin vuonna 1968 ja sai yleisönsä laulamaan mukana lähes joka biisissä.

– Rock Side Story oli legendaarinen show. Meillä oli siinä mukana muun muassa Kirka ja Skandinavian paras rumpali Kurt Mattson, joka oli onnettomuuden takia kuukauden sairaalassa, Danny kertoo.

– Silloin kun me räjäytettiin tämä paikka, lava oli paljon korkeammalla ja tämä takahuone oli isompi, hän muistelee.

Yksi tapaus katastrofin keskeltä hymyilyttää erityisesti:

– Jotkut viisaat auttoivat meitä siirtämällä meidän kaikki kitarat turvaan metsään, joten ne säilyivät palossa. Tarkoitus toki taisi olla, että soittimet olisivat jatkaneet siitä hyvään hintaan uusille omistajille, mutta onneksi joku järjestysmies löysi ne, Danny kertoilee.

Tänä keväänä Danny nähtiin Vain elämää -ohjelmassa.

– Sen myötä monet 10-vuotiaatkin tulevat nykyään kysymään, että hei ootko sä se laulaja. Ja kaksi viikkoa sitten olimme Erikan [Vikman] kanssa yhteiskeikalla ja teimme taas uuden yleisöennätyksen, Danny kertoo ohjelman vaikutuksista.

Ohjelman jälkeen Danny on palkittu Seuran Elävä legenda -palkinnolla ja Iskelmä-Finlandialla. Viimeinen ilta Dannyn kanssa -kiertue alkaa syksyllä.

– On ihanaa vielä tässä iässä päästä yleisön eteen. En usko, että kukaan muu näin vanha olisi tehnyt näin isoa kiertuetta, eli 33 konserttia yhtä kyytiä, toteaa 1942 syntynyt artisti.

– On suuri kunnia ja etu, että yleisö antaa tukensa, Danny kiittelee.

Samoja naamoja yleisössä

Kaarinalaiset Hannele ja Esko Mannermaa ovat käyneet nostalgiakonserteissa alusta asti. Esko on Vehmaalta kotoisin ja kävi nuorena kaikissa Vehmassalmen tansseissa.

Yleisössä paikalla oli kymmeniä samoja ihmisiä kuin 50 vuotta sitten. Esko ja Hannele Mannermaa tulivat nostalgiakonserttiin Kaarinasta. Esko asui nuoruutensa Vehmaalla ja kävi 60-luvulla kaikissa Vehmassalmen illoissa. Hänenkin mieleensä on parhaiten jäänyt mieleen rähjähdysilta ja Danny.

– En ensin edes tajunnut, mitä tapahtui. Luulin, että se iso välähdys kuului esitykseen. Mutta sitten kun huomasin, että takaseinä on tulessa, tajusin, että kyseessä oli onnettomuus, Mannermaa muistelee.

– Ja kun ihmisiä lähdettiin kuljettamaan busseilla kotiin, yksi linja-autoista syttyi palamaan ja ihmiset pakenivat sieltä ikkunoiden kautta ulos. Se oli kovan onnen ilta, Mannermaa toteaa.

Dannyn esitys ehti kuitenkin vakuuttaa Mannermaan, vaikka se kesken jäikin.

– Olihan Eino Grönillä ja Tapani Kansallakin täällä tanssitytöt mukanaan, mutta Danny oli aivan omaa luokkaansa, Mannermaa toteaa.

60-luvusta Mannermaalle on jäänyt erityisesti mieleen rautalankamusiikki.

– Kerran täällä oli samana iltana rautalankaorkesteri ja tango-orkesteri. Silloin puffetissa myytiin keittyjä kananmunia. Kun rautalankamusiikki loppui ja tango alkoi, uusi orkesteri sai munasateen päälleen, hymyilee Mannermaa.

– Ja muistan senkin, kun mainostettiin, että Vehmassalmelle tulee neekerilaulaja. Eihän sellaista voisi enää mainokseen laittaa, Mannermaa jatkaa.

Tanssia, kahinoita ja ylitiukka nimismies

Nostalgiatyöryhmään kuuluva Sirpa Ikala-Suomalainen kertoo, että tavoite oli saada paikalle 500 ihmistä. Tavoite tuplaantui. Vieressä illan juontanut Vehmassalmen entinen toiminnanjohtaja Pentti-Oskari Kangas.

Illan juonsi Pentti-Oskari Kangas, joka oli Vehmassalmen ensimmäinen toiminnanjohtaja. Tanssilavan perustaminen oli hänen Taivassalossa asuneen isänsä idea ja lopulta mukaan lähti Taivassalon Tahti, Vehmaan Kiisto sekä lukuisat talkoolaiset.

– Vehmaan ja Taivassalon ihmiset ovat tehneet tämän paikan eteen valtavasti talkootyötä ja talkoillahan tämäkin ilta on järjestetty, Kangas kiittelee.

Talkoohengestä huolimatta tanssilava oli Kankaalle valtava taloudellinen riski.

– Mutta olimme suuruudenhulluja ja se kannatti. Ensimmäisenä vuonna rakennettiin 500 hengen tanssilava ja heti kahden vuoden päästä laajennusosa, jonka myötä tästä tuli maakunnan suurin tanssipaikka. Ihmiset tulivat mielellään tänne näkemään ja toisaalta he tulivat mielellään nähdyksi täällä, Kangas muistelee.

Kun nuorisoa tuli monesta eri suunnasta, syntyi välillä kahinoitakin.

– Joskus taivassalolaiset ajoivat kustavilaiset mereen. Ei täällä mitään joukkotappeluita ollut, mutta pitäjien välillä oli sellaista sopuisaa kilpailua. Se oman reviirin vaaliminen oli nuorille niin tärkeä juttu, Kangas naurahtaa.

Alkoholitarjoilua ei ollut alkuvuosina ollenkaan, mutta kuitenkin humalaisia jouduttiin kerran etsimään kissojen ja koirien kanssa.

– Täällä oli sellainen ylitiukka nimismies, joka uhkasi lopettaa tanssit jos emme tuo hänelle kymmentä humalaista. Meidät oli määrätty rakentamaan putkat sekä naisille että miehille ja nimismies hermostui kun ne olivat aina tyhjinä. Mutta sellaista oli vain yhden ainoan nimismiehen aikana, Kangas kertoo.

Kangas jäi tanssilavan toiminnasta pois jo vuonna 1966, kun hän perusti oman orkesterin. Ensimmäinen keikka soitettiin tietysti Vehmassalmella ja solistina oli – kukas muukaan kuin Danny.

– Sen keikan teimme nimellä Hammond Kvintet, mutta myöhemmin nimi vakiintui Seitsemäksi seinähulluksi veljekseksi. Lähdimme samana kesänä kiertueelle ja löysimme solisteiksi sellaisia silloin tuntemattomia laulajia kuin Irwin Goodman ja Lea Laven, kertoo Kangas, joka itse soitti bändissä koskettimia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Theme: Overlay by Kaira