Seurakuntakolumni: Sade, loma ja muut suomen kielen kauneimmat sanat

KOLUMNI. Oletko koskaan miettinyt, mikä on suomen kielen kaunein sana? Näitä äänestyksiä näkee silloin tällöin netissä ja lehdissä. “Äiti” on yleensä vahvoilla näissä kisoissa oli kieli mikä vain. Yhdeksi kauneimmista sanoista mainitaan myös rakas tai rakkaus.

Mikä on kaunista, mikä rumaa? Kauniiksi mainitaan sellaiset sanat kuin lilja, helmi, pilvi, vadelma, tuuli ja laululintu. Monet toteavat, että kauniissa sanoissa yhdistyvät kauniiksi koetut äänteet ja kaunis merkitys. Menneinä vuosina sanojen kauneuskilpailuissa ovat menestyneet herkästi soljuvat sanat aalto, hiljaisuus, kuulas, taival ja harmonia. Rumiksi sanoiksi mainitaan usein merkitykseltäänkin epämiellyttävät asiat.

Sanojen kauneus riippuu paljolti tilanteesta. Tänä kesänä, jos kauneinta sanaa kysyttäisiin maanviljelijöiltä tai vaikka vain kotipuutarhureilta, kärkeen nousisi varmasti sana sade. Kuivan alkukesän jälkeen siemenet ja istutukset kaipaavat vettä enemmän kuin mitään muuta.

Kauniita sanoja on kielessämme paljon. Yksi kauneimmista sanoista omasta mielestäni on sana sovinto. Siinä on jotain aitoa, pyyteetöntä ja rohkeaa. Ihmissuhteissa sovinnon tekeminen on toisinaan vaikeaa. Vuosien varrella sanotut väärät sanat ja teot voivat olla kuin iso kivikasa välillämme. Saarnaaja (Saarn. 3:5) puhuu kirjassaan kivien keräämisen ajasta: “Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.” Ihmissuhteissa näitä kivien keruuhetkiä tarvitaan useammin kuin uskomme. Pieniltä näyttävät yhteentörmäykset voivat huomaamattamme kasautua isoksi kiviröykkiöiksi meidän ja toisten ihmisten, äidin, isän, sisaren, puolison, lapsen tai ystävän, väliin. Silloin on hyvä puhua asiat halki ja kerätä kivet, usein yksi kerrallaan. Sovinto vaatii osapuolilta taisteluvarusteiden riisumista ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää.

Tällä viikolla suomen kielen kaunein sana on loma. Lähestymme keskikesän juhlaa, mikä monella tarkoittaa alkavaa kesälomaa tai vähintäänkin ylimääräisiä vapaapäiviä. Tänään toivotankin sinulle rakas lukija kaikkea kaunista keskikesän juhlaan: laululintujen laulantaa, aaltojen liplatusta, lounatuulen hilpeitä säveliä. Eletään sovinnossa – rakkaidemme kanssa.