Category: Pyhäranta

Pyhärannan Korpiankkurit seikkailevat niin maalla kuin merellä

Pyhärannan Korpiankkurit seikkailevat niin maalla kuin merellä

Lippukunnan venepäällikkö Mikko Räsänen seuraa mielenkiinnolla uusien jäsenten oppimista. Taidot kehittyvät nopeasti yhteisillä retkillä. Yhteenkuuluvuuden tunne ja se, että saa olla osana jotain, on Räsäsen mielestä hienointa partiossa.

PYHÄRANTA. Vuonna 1980 perustetun Pyhärannan Korpiankkurit lippukunnan aktiivisuus ja monipuolisuus on innostavaa. Uusia partiolaisia on liittynyt joukkoon tasaiseen tahtiin ja nykyään yli 140 partiolaisjäsenen takia voidaankin puhua jo suuresta lippukunnasta. Tarkemmin ottaen suuresta yhteislippukunnasta, jossa tytöt ja pojat yhdessä opettelevat muun muassa käden taitoja, retkeilyä, mediakasvatusta, ensiaputaitoja, ruuan valmistusta…

– Jossain kuulin lausahduksen, että partiossa opetellaan taitoja aina hevosen kengityksestä sähköpostin lähettämiseen, naurahtaa Korpiankkureihin kuuluva Mikko Räsänen. Hän on valmistelemassa partion suurempaa purjevenettä, s/y Femmaa viikkopurjehdusta varten.

Vahvuutena toiminnan monipuolisuus

Merellä toimitaan ja opitaan keväästä syksyyn, jäiden lähdön ja syyspakkasten mukaan. Korpiankkureilla on kolme purjevenettä. Pienemmät purjeveneet Emma ja Yellow ovat partiolaisten vapaassa käytössä. Vuonna 2014 hankitulla s/y Femmalla tehdään viikoittaisia iltapurjehduksia sekä pidempiä matkapurjehduksia.

Maalla liikutaan luonnossa ja opitaan ympäri vuoden. Aktiivista partiotoimintaa pidetään yllä Pyhärannan kolmessa eri kylässä; Ihodessa, Reilassa ja Rohdaisissa. Viikkotoiminnan lisäksi Korpiankkurit järjestävät omia partioleirejä sekä osallistuvat yhdessä suuremmille piiri- ja alueleireille.

Pyhärannan Korpiankkureiden venepäällikkö Mikko Räsänen aloitti itse partion vasta aikuisiällä. (Kuva: Ulla Jokela)

Yhdessä tekemällä oppii

Omia taitoja ei pidä epäillä, sillä jokainen jäsen otetaan toiminnassa huomioon. Sitähän varten partiossa ollaan, että opitaan yhdessä uusia asioita.

– Vaikka mahdollisuuksia on partiossamme monia, ei se tarkoita sitä, että esimerkiksi helposti merisairaaksi tulevan täytyisi oppia purjehtimaan. Täällä mennään omien tuntemusten mukaan, Räsänen kertoo.

Räsänen kertoo aloittaneensa partiotoiminnan itse aikuisiällä.

– Purjehduksen opettelin täällä yhdessä Korpiankkureiden kanssa. Aiempaa kokemusta tästä lajista minulla ei entuudestaan ollut, Räsänen kertoo.

Nykyisin lippukunnan venepäällikkönä toimiva Räsänen muistelee vuosien takaista matkapurjehdusta, kun veneen akuista loppui virta kesken kotiinpaluupurjehduksen. Luonnollisesti myös karttaplotteri pimeni.

– Miehistössä mukana olleen pojan ilme ja sanat: kerro ihan suoraan Mikko, olemmeko me nyt pulassa, ovat jääneet elävästi mieleen, Räsänen hymyilee.

Digitalisuus helpottaa nykyisin elämäämme huomattavasti, mutta meidän on osattava toimia myös silloin, kun koneet lakkaavat toimimasta. Kotiin partioseurue pääsi sujuvasti perinteisen paperikartan kanssa navigoiden.

Hyviä ystäviä ja mukavia muistoja

Korpiankkureiden purjeveneessä on nukkumatilat kuudelle ja päiväretkille mukaan mahtuu kahdeksan miehistönjäsentä. Malliltaan s/y Femma on Artina 33. (Kuva: Ulla Jokela)

Viikkopurjehdukselle mukaan ilmoittautunut Oskari Inkinen kertoo kuuluneensa partioon jo monia vuosia.

– Esikouluikäisenä heti liityin Korpiankkureiden sudenpentuihin, Inkinen kertoo.

Laiturille saapuneet Paula ja Martti Heino kertovat myös aloittaneensa partion heti, kun iän puolesta pääsivät sudenpentuihin.

– Meillä on täällä tosi hyvä porukka, Oskari kertoo.

– Joo! paljon kavereita ja hauskaa tekemistä, toteaa Paula.

Kolmikko on yhtä mieltä siitä, että leirit ja matkapurjehdukset ovat parasta partiossa.

– Viime kesänä purjehdimme porukalla Jurmoon ja vietimme siellä suunnalla kolmisen päivää. Viikko- ja iltapurjehduksetkin ovat mukavia, mutta on hauska päästä käymään välillä pidemmilläkin reissuilla, kertoo Oskari.

– Me olemme olleet muutamilla isommillakin partioleireillä ja nukuimme puolijoukkueteltoissa. Yhdellä leirillä telttamme pohjalla oli patjojen sijasta heinää. Se oli tosi hauskaa! nauraa Martti.

Kuntapäättäjän kulma: Ajatuksia Pyhärannan maastopalosta

KOLUMNI. Olimme hallituksen puheenjohtajan Mauri Helmisen kanssa keskiviikkona 18.7. liikkeellä kunnan asioissa ja iltapäivällä saimme puhelun vt. kunnanjohtajalta Katja Törröseltä, että Pyhärannassa on alkanut maastopalo. Emme koskaan olisi uskonut mitä seuraavina vuorokausina tapahtui. Kiitos kunnan henkilöstölle, joista osa tuli lomilta takaisin ja alkoi hoitaa kunnan puolesta asioita kuntoon.

Valmiussuunnitelman mukaan aloimme järjestää mahdollisia evakuointeja, sosiaalipäivystys hälytettiin ja terveyskeskus oli valmiudessa. Seurakunta osallistui myös ja tarjosi ihmisille keskusteluapua.

Maastopalon suurimmat sankarit olivat miehet ja naiset, jotka väsymättömästi taistelivat tulta vastaan. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan kiitollisuudesta heitä kohtaan. Torstaina aamulla olin itse myös palopaikalla palaverissa pelastushenkilöstön kanssa. Uupumus oli siinä vaiheessa sammuttajilla päällä. Osa sammuttajista oli ollut jo 16 tuntia sammuttamassa paloa.

Onneksemme ei kenenkään koti mennyt palossa ja siitä olemme kaikki pyhärantalaiset ikuisesti kiitollisia pelastuslaitoksen väsymättömälle työlle. Emme myöskään unohda Santtioseuran puheenjohtajaa Hannu Raunelaa puolisoineen kun avasivat heti Santtiotalon kaikille apua tarvitseville. Samoin palokuntanaisten ympärivuorokauden valmistamat ruuat, jotka pitivät paloa sammuttavien ruokahuollon pystyssä.

Kiitoksia voidaan jakaa myös meille itsellemme pyhärantalaisille, jotka tarjosivat majoitusta, liikenteen ohjausta ynnä muuta apua. Hienoa nähdä, että pyhärantalaiset olivat yhtenä rintamana auttamassa hädän hetkellä. Toivon todellakin, että tämä tuo näinä eripuraisina aikoina meille edes hiukan yhtenäisyyden ajatusta ja joskus voitaisiin mennä eteenpäin ilman, että kaikista asioista haetaan vain ja ainoastaan negatiivisia asioita.

Pyhäranta sai myös avuntarjouksia yli kuntarajojen ja siitä kiitos myös heille.

Pyhäranta saa nyt myös uuden kunnanjohtajan Harri Hiitiön. Hän on pitkän tien kulkenut rahoitusalalla ja toiminut sekä Eurajoella ja Ruskolla kunnanjohtajana, sekä on varatuomari. Saamme varmasti hyvän lisän kunnanjohtoon ja odotan innolla yhteistyötä hänen kanssaan.

Kesäkuussa, kun kirjoitin maataloutta kohdanneesta katovuodesta, en varmasti silloinkaan uskonut, että elokuun alussa olemme edelleen ilman sadetta, vain muutama milli on vettä tullut heinäkuun aikana. Varmaa on jo, että sato on erittäin pieni ja toivottavasti tilat, jotka kokevat pahimmat tappiot selviävät siitä ja vielä saamme nauttia kotimaisesta ruuasta.

Kiitos vielä kaikille maastopalon sammutukseen osallistuneille ja muille meitä auttaneille tahoille!

Theme: Overlay by Kaira